Kaarina Aitamurto
Kirjoittaja toimii tutkijana Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutissa.
Tammikuussa Venäjän mediassa levisi uutinen, jonka mukaan Saksassa kolme muslimipakolaista oli kidnapannut ja raiskannut 13-vuotiaan venäläisen tytön. Jopa Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov kommentoi tapausta epäillen saksalaisten viranomaisten peitelleen tapausta ja esittäen toivomuksen, ettei ”poliittinen korrektius” estäisi maahanmuuton ongelmista puhumista. Saksan poliisin pian julkaisema tutkimus kuitenkin osoitti tytön keksineen koko kidnappauksen ja Berliinin syyttäjä esitti syytteiden nostamista uutisen esittänyttä, Venäjän ensimmäisen kanavan toimittajaa, Ivan Blagoita vastaan kansanryhmää vastaan kiihottamisesta. Venäjän ensimmäinen kanava ilmoitti tukevansa toimittajaansa. Kansainvälisessä lehdistössä tapaus on yleisesti liitetty Venäjän tämän hetken ulkopoliittisiin pyrkimyksiin, mutta uutinen ei itse asiassa poikkea juurikaan siitä linjasta, jota valtaosa venäläistä mediaa on noudattanut jo vuosia uutisoidessaan Euroopan maahanmuutosta. Tämän uutisoinnin tyypillisiä piirteitä ovat olleet ongelmien suurentaminen, maahanmuuton turvallistaminen, eli sen ymmärtämisenä lähinnä kansalliseen turvallisuuteen liittyvän kysymyksenä, sekä ongelmien tulkitseminen kulttuurisessa kehikossa.
Venäläisen median kautta Euroopasta välittyy kuva tuhon partaalla olevasta mantereesta, joka on joutunut tilanteeseen osin oman sinisilmäisyyteensä takia ja osin koska se on pyrkinyt pitämään kiinni käytännössä toimimattomista liberaaleista arvoistaan. Eurooppaan suuntautuneen maahanmuuton uutisoinnissa toistuvat kuvat Göteborgin mellakoissa poltetuista autoista tai Pariisin terrori-iskuista, eivät sen tuomat positiiviset vaikutukset tai maahanmuuttajien henkilökohtaiset tarinat. Maahanmuutto tulkitaan ensisijaisesti turvallisuuteen liittyvänä asiana, tai tarkemminkin sanoen uhkana, ei ihmisoikeus- tai hyvinvointikysymyksenä. Siinä missä Ruotsissa media korosti sosiaalisen epätasa-arvoisuuden näköalattomuuden merkitystä Göteborgin tapahtumissa, venäläinen media tuntui näkevän syyn enemmänkin kulttuurisissa eroissa. Jopa akateemisesta kirjallisuudesta löytyy viittauksia erilaisiin teorioihin, joiden mukaan etnisen vähemmistön ylitettyä tietyn prosentin väestöstä yhteiskunnassa syntyy väistämättä konflikteja. Nämä piirteet eivät kuitenkaan liity vain uutisointiin Euroopasta, vaan samanlaiset painotukset ilmenevät myös keskustelusta maahanmuutosta Venäjälle.
Venäjällä asuu Yhdysvaltojen jälkeen maailman suurin määrä maahanmuuttajia, mutta rekisteröityneitä turvapaikanhakijoita näistä on vain hyvin pieni osa. Turvapaikanhakijaksi rekisteröityminen on vaikeaa lainsäädännöllisen byrokratian takia ja koska virkamiehet usein hankaloittavat prosessia. Kuten useat ihmisoikeusjärjestöt ovat huomauttaneet, prosessin houkuttelevuutta vähentävät myös työnteko-oikeuden menettäminen ja turvapaikanhakijoille tarjotut surkeat, jopa vankilamaiset asumisolot. Venäjän maahanmuuttotilastoja katsottaessa onkin huomioitava, että maassa asuu myös huomattava määrä laittomia siirtolaisia. Kaukoidässä merkittäviä lähtömaita ovat Kiina ja Vietnam, mutta suurin osa maahanmuuttajista tulee IVY-maista, joiden elintaso on Venäjää alhaisempi ja työttömyys korkeampi, kuten useimmissa Keski-Aasian entisissä neuvostotasavalloissa.
Heikon sosiaaliturvan ja maahanmuuttoa koskevan lainsäädännön takia Venäjälle tulevat maahanmuuttajat eivät voi luottaa valtion tukeen vaikeuksiin joutuessaan, vaan päinvastoin töiden perässä muuttaessaan joutuvat varautumaan kustannuksiin niin virallisten lupien hankkimiseksi kuin jokapäiväisiin viranomaisten lahjuksiin. Virallisesti Venäjän maahanmuuttopolitiikan päämääränä on selkeyttää käytänteitä siten, että laittoman maahanmuuton osuus pienenisi. Käytännön toimenpiteillä on kuitenkin ollut usein päinvastainen vaikutus uusien säädösten tehdessä virallisen aseman hankkimisesta entistä hankalampaa. Kyynisesti voisi arvella että tällaiset ”ei-tarkoitetut” seuraukset ovat myös joistakin näkökulmista varsin toivottuja. Maahanmuuttajien, etenkin laittomien, maksamat lahjukset tarjoavat monille poliiseille ja viranomaisille tärkeän lisän tuloihin. Työnantajilla on käytettävissä työvoimaa, joka tyytyy pieneen osaan venäläisten palkoista, eikä voi tehokkaasti puolustaa etujaan. Valtiolle maahanmuuttajat eivät aiheuta sosiaalimenoja ja ovat työtilanteen muuttuessa poistettavissa maasta.
Laittomaan maahanmuuttoon liittyvä harmaa talous aiheuttaa kuitenkin myös merkittäviä yhteiskunnallisia ongelmia. Verotulojen menetyksen lisäksi se houkuttelee heikossa asemassa olevia maahanmuuttajia turvautumaan epävirallisiin verkostoihin, jotka saattavat liittyä myös rikolliseen toimintaan. Korruption kulttuuri nakertaa uskoa viranomaisiin ja poliitikkojen peräänkuuluttamaa ”laillisuuden kulttuuria”. Tuloksena yhteiskunnan rakenteelliset ongelmat voivat ruokkia rasismia samalla kun ”kulttuurinen” tulkintakehys vie huomiota pois yhteiskunnan rakenteellisista ongelmista. Vuoden 2010 lopussa tapahtuneet Manezhnajan aukion kansallismieliset mellakat saivat alkunsa poliisien vapautettua moskovalaisen jalkapallofanin Jegor Sviridovin murhasta epäillyt kolme pohjoiskaukasialaista miestä. Se, että ihmisten raivo suuntautui korruptoituneiden poliisien sijaan pohjoiskaukasialaisia ja maahanmuuttajia vastaan, kertoo kulttuurisen rasismin tulkintakehyksen yleisyydestä yhteiskunnallisten ongelmien käsittelyssä Venäjällä. Voidaan myös väittää, että poliitikot ja viranomaiset ovat osaltaan vahvistaneet tätä tulkintaa. Esimerkiksi jo vuoden 2006 Kontupohjan mellakoiden jälkeen viranomaiset puuttuivat torikaupan ongelmiin kieltämällä kaupankäynnin muilta kuin Venäjän kansalaisilta.
Kesällä 2014 islamilainen internet-portaali Ansar.ru julkaisi ironisen kirjoituksen ”Sota Ukrainassa ratkaisi Venäjän kaukasialaisen ongelman”, joka käsitteli muutosta valtamedian luomissa viholliskuvissa. Venäjälle asetettujen talouspakotteiden ja talouden alamäen myötä siirtotyöläisten määrä on alkanut vähentyä maassa. Julkisuudessa on jo alkanut esiintyä huolta siitä, kuka tekee sellaiset matalapalkkaiset ja vähän arvostetut työt kuin katujen kunnossapidon siirtotyöläisten lähdön jälkeen. Levada-keskuksen lokakuussa 2015 julkaisema mielipidekysely osoittaa, että Ukrainan kriisin alettua suhtautuminen maahanmuuttajiin muuttui vähemmän vihamieliseksi. Vuonna 2015 niiden osuus, jotka haluaisivat ajaa maahanmuuttajat maasta pois, väheni edelleen. Maahanmuuttovastaisuus on kuitenkin edelleen hyvin yleistä eikä rajoitu vain kansallismielisiin piireihin tai valtamediaan.
Valtion lähellä olevan median kuvaukset ”tuhon partaalla” olevasta Euroopasta liittyvät pyrkimykseen rakentaa Venäjästä kuvaa konservatiivisuuden linnakkeena, jossa toisin kuin liberalismin nimiin vannovassa Euroopassa, perinteisiä identiteettejä pidetään arvossa. Kuitenkaan myöskään Venäjän liberaalin opposition parista ei ole aina löytynyt paljon ymmärrystä Eurooppaan saapuneille pakolaisille tai Venäjällä asuville maahanmuuttajille. Toki tämän opposition sisältä löytyy paljon erilaisia näkemyksiä, mutta usein liberalismi kiinnittyy nimenomaan länsimielisyyteen samalla kun esimerkiksi islam tai muslimit näyttäytyvät konservatiivisuuden edustajina. Näin myös Euroopan pakolaiskriisiä tulkitaan samassa turvallistamisen tai kulttuurisen rasismin viitekehyksessä kuin valtamediassa.
Esimerkiksi maaliskuun puolivälissä Artemi Troitski vaati Ekho Moskvyn sivustolla julkaistussa blogissaan oppositiota tuomitsemaan vahvemmin siihen kohdistuneet, usein patriooteiksi itseään kutsuvien ihmisten taholta tulleet loukkaukset. Muuten, hän kirjoittaa, ”meidän ihmisemme käyttäytyvät kuin Pariisin onnettomat valkoiset, jotka pelkäävät antaa samalla mitalla takaisin aggressiiviselle, juopuneelle neekerille ettei heitä syytettäisi rasismista”. Viime vuoden lopulla kansallismielis-liberaalin opposition johtohahmo Aleksei Navalnyi puolestaan ilmaisi huolensa islamilaisen terrorismin leviämisestä Venäjälle maahanmuuttajien mukana. Kirjoitus päättyi patriootiksi itseään kutsuvalle henkilölle varsin kummalliseen toivotukseen maansa tulevaisuudesta: ”Ainoa mikä voi pelastaa meidät – jos tässä sellaista sanaa voi käyttää – ovat alhainen elintaso ja taloudelliset ongelmat. Nämä tekevät Venäjästä vähemmän houkuttelevan määränpään maahanmuuttajille, ei valtion politiikka.”
Turvaa etsimässä 